©2018 by helmisaksala.com

Search
  • helmisaksala

Ellet uskalla olla erilainen, et voi olla luova

Tarvitaanko luovuuteen lupa? Keneltä sitä pyydetään, kuka luvan myöntää? Onko ok ajatella ja tehdä toisin kuin tutut ja rakkaatkin ihmiset? Saako olla todella erilainen? Tykätäänkö siitä, tarvitseeko kenenkään tykätä?


Yksityiselämässä jos poikkeat tutulta reitiltä, sinulta kysytään: Minne menet, miksi teet noin?


Normaali kun on niin ihanaa.


Kun teet toisin, olet erilainen. Ihmettelyn kohde.


Erilaisuus on outoa. Miksi et halua olla kuten me, luuletko olevasi muita parempi?


Taiteilijat voivat olla tosi erilaisia. Heitä on hyvä ihailla etäältä, mutta liian lähelle ei ehkä viitsi mennä. Ja voiko heidän mielipiteilläänkään oikeasti olla arvoa? Ovat sellaisia tunnekimppuja.


Entä nerot? Nerot ovat toisinajattelijoita, ehkä jo edesmenneitä, jalustoille nostettuja. Ihmisiä, jotka saivat uskomattomia oivalluksia, ja nythän sitä kadehditaan. Miksi minä en keksinyt tuota? Kyllä minäkin olisin tuon hoksannut, jos olisin vain – olisin vain – niin.


Mitä?


Pysähtynyt?


Perehtynyt. Tutkinut. Ajatellut. Oikein yrittänyt ajatella poikkeavasti. Kartoittanut maaston, kääntänyt joka kiven kiinnostuksen aiheen ytimestä ja sen ympäriltä, ja sitten ehkä löytänyt oman ja uudenkin näkökulman. Sellaisen, josta syntyy jotakin mullistavaa siinä hetkessä, omana aikanaan, koska pian se muuttuikin itsestäänselvyydeksi.

Uskalla nähdä jotain muuta


Ihminen syyttää itseään ja toisia siitä, ettei osaa keskittyä nyt-hetkeen. On surkeaa elää vain menneessä ja tulevassa. Valitettavasti mieli on siihen luonnostaan taipuvainen.


Läsnäolo nyt-hetkessä vaatii tietoista harjoittelua. Keskittymistä. Huomion keskittämistä. Ajan ja paikan pois sulkemista.


Toisaalta, jos kerran mielellämme muistelemme menneitä ja maalailemme tulevaa, voi kai se olla hyödyllistäkin. Yhdistämällä nämä kaksi voi ehkä nähdä laajakuvan: mistä tulen, minne menisin?


Jos vaikka ajattelen, että haluaisin viiden vuoden sisällä olla oivaltanut tai oppinut jotakin uutta, joka rikastaa elämääni, voin asettaa sen tavoitteeksi. Noin! Tuonne pyrin. Tällainen haluaisin olla.


Tutkija, kiropraktikko ja puhuja Joe Dispenza neuvoo teoksessaan Luo itsesi uudelleen palaamaan tavoitetilasta takaperin tähän hetkeen. Silloin voi selkeimmin nähdä ne askeleet, joita tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan.


Mitä minä siis tarvitsen?


Aikaa. Aikaa möyhiä maata, ravita kasvualustaa, luoda mahdollisuus uuden tapahtua, varmaan myös luoda lantaa!


Uutta ei voi ottaa haltuun ennen kuin päästää irti vanhasta. Tästä myös Dispenza muistuttelee, poisoppiminen se vasta vaikeaa onkin.


Aivot laittavat hanttiin, kun yrittää muuttaa toimintatapojaan. Aivojen mielestä se on energian tuhlaamista: energiaahan kuluu vähemmän, kun keho saa rauhassa toistella rutiinejaan. Tässä mielessä ihminen tyhmentää itseään niin kauan kunnes tietoisesti päättää toimia toisin, koska loppupeleissä tietää sen olevan hyväksi.


Lisäksi ihmisen psykosomaattinen systeemi on sellainen, ettei pessimisti pääse pettymään. Sitä kokee ikään kuin saavansa maailmalta vahvistuksen uskomuksilleen: Aavistinkin että se menee noin. Tiesin että tässä käy näin.


Ja käyhän siinä, paljon todennäköisemmin ainakin, jos kaikki huomio kohdistuu odotettuihin ja hyvin pedattuihin lopputuloksiin.


Entä jos jotakin aivan muuta, kenties parempaa, olisikin ihan käden ulottuvilla, huomaisiko sitä? Osaisiko tarttua, edes sormenpäillä hipaista?


Etsi erilaista


Hirveät suorituspaineet heti. Jotain uuttako tässä pitäisi osata tehdä ja nähdä. Mistä tiedän mistä aloitan? Mihin suuntaan menen tavoittaakseni niitä ihmeen oivalluksia, joiden on määrä muuttaa elämäni?


Enhän minä voikaan tietää.


Parasta mitä voin tehdä, on kokeilla. Lähteä testailemaan.


Voisin vaikka lukea ihan toisenlaisen kirjan kuin mitä yleensä luen. Dekkarin!


Voisin mennä tapahtumaan, jossa on muita ihmisiä kuin joihin yleensä törmään. Tuntemattomia!


Voisin kokeilla jotakin lajia, kartingia tai miekkailua, joka on minulle ihan vieras ja josta olen jopa ajatellut, että tuosta en varmasti ainakaan tykkäisi. Mikäs minut niin viisaaksi olisi tehnyt? Miekkailu kuulostaa kiinnostavalta! Menen siis kartingiin!


Ja vaikka kartingista ei tulisikaan suosikkilajini, jota alan harrastaa kuusi kertaa viikossa ja kolme tuntia päivässä, ehkä vauhdissa voi syntyä jokin uusi ajatus.


Erilainen.


Ehkä tavoittelemani oivallukset eivät muutakaan elämääni vaan se, miten elämäni muuttuu eli miten elämääni muutan, juttu kerrallaan, määränpäähän tähyillessäni.


Poikkea


Pieninkin poikkeama totutusta kysyy rohkeutta. Uuden kokeileminen, koira vieköön, vaatii rohkeutta. Luovuus vaatii rohkeutta. Luovuus on rohkeutta! Tai sen kaksoissisar.


Ja rohkeus on aina suhteellista. Kaikilla meistä on erilaiset lähtökohdat, kannustajat ja ankeuttajat ympärillään. Siksi pikkiriikkistäkin sivuaskelta on syytä arvostaa, meni syteen tai saveen, kuuseen tai katajaan. Katsoin eilen Star Wars The Last Jedi -elokuvan. Yodaa lainatakseni: ”Epäonnistuminen paras opettaja on.”


Laadin tämän blogin puhumalla sen sanelimelle. Sitten kirjoitin ja vähän vain editoin. Yllättävän hauska kokeilu, ja tällainen siitä tuli.

48 views