Search
  • helmisaksala

Maailmassa vaikeinta – Kolme kysymystä Suvi Auviselle

Olen ottanut asiakseni tutustua tekijöihin, jotka ensi alkuun ovat herättäneet minussa ärsytystä tai jopa eltaantuneen kateuden pistoksen. Sen välähdyksenomaisen ajatuksen: pirulauta, miten erottuva tuokin on. Älykäskin vielä.


Itsestään epävarma eikä-niin-rela entinen minä olisi aiemmin kernaasti sivuuttanut valtavirrasta pomppaavan ajattelijan ja jatkanut matkaansa. Nykyinen minä katsoo tarkemmin, alkaa ehkä seurata rohkelikkoa somessa, saattaa vähän hakea lisätietoja ja toisinaan ottaa suoraan yhteyttäkin.


Yksi kuvaamistani mielenkiintoisista tapauksista on aktivisti, konsultti, esiintyjä ja ammattivegaani Suvi Auvinen.


Halusin jututtaa anarkistia, joka myös osaa tehdä kotiläksynsä ja suhtautuu kylmänviileästi salaliittoteorioiden ”huruhurumaailmaan”.


Ensimmäinen kysymykseni toisinajattelijalle koskee yhden tarinan vaaraa, josta nigerialainen kirjailija Chimamanda Ngozi Adichie on puhunut tunnetussa TED talkissaan. Adichien pointti on, että jos kuulemme jostakin ihmisestä tai maasta vain yhden tarinan, voi helposti syntyä väärinkäsityksiä.


1. Suvi Auvinen, missä yhteiskunnallisessa kysymyksessä me sinun nähdäksesi olemme yhden tarinan varassa tai vaarassa?


”Meillä on yleinen väittämä, että Suomi on maailman tasa-arvoisin maa. Todellisuus ei ehkä kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Keneltä asiaa kysytään, kun tällaista listausta tehdään? Kenen kokemaa se tasa-arvo on, kuka silloin pääsee ääneen?”


”Minusta tuntuu, että yhteiskunnallisessa narratiivissa puhutaan jonkinlaisesta tasa-arvon light-versiosta. Siitä, kuinka meillä Suomessa naiset ovat tasa-arvoisempia miesten kanssa tai että esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat paremmassa asemassa kuin monessa muussa paikassa.”


”Kyseenalaistan vahvasti, voiko tasa-arvoa olla ”vähän”. Ajattelen, että joko sitä on kaikilla tai sitten ei kenelläkään.”

Tasa-arvo on kaunis sana, jota viljellään mieluusti yhteiskunnallisessa keskustelussa, mutta siinä on kyllä minunkin mielestäni laiskoteltu, kuinka ajan tasalla käsite lopulta on – ja kuka sen määrittelemiseen saa osallistua. Entä koskeeko tasa-arvo vain ihmisiä?


”Pyrin ajattelemaan, miltä tilanne näyttää 50 tai 100 vuoden kuluttua. Millaisia ovat ne kysymykset, joita sukupolvet meidän jälkeemme tulevat esittämään? Yksi sellainen on tietysti: Ihan oikeasti, ettekö te tienneet, että muunlajisilla eläimillä on tällaisia kognitiivisia kykyjä? Ja jos tiesitte, miten pystyitte kohtelemaan niitä näin?


Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa ei pitäisi pelätä kenenkään hyvinvointia, vaan päinvastoin huolehtia, että erilaiset näkökulmat tulevat huomioiduiksi. Auvinen myös toivoo, että sisustaan tunnetut suomalaiset tavoittelisivat riittävää kunnianhimon tasoa.


”Tyydymmekö siihen, että olemme tasa-arvoisempia muihin verrattuna, riittääkö se meille? Mielestäni ei pitäisi riittää.”



Seuraavaksi haluan kysyä Suvilta tarinattomuuden tilasta. Voiko sellaista olla olemassa, mitä Suvi siitä ajattelee?


Tarinattomuus kiinnostaa minua siksi, että aikamme niin kutsutussa tarinataloudessa tarina viestinnän muotona joutuu yhä useammin silmätikuksi. Myös perustellusti, onhan tarinoilla mahdollista manipuloidakin ihmisiä. Toisaalta tarinat auttavat meitä hahmottamaan monimutkaistuvaa maailmaa ja jäsentämään tietoa informaatiohälyn keskellä.


2. Pakko kysyä Suomen tunnetuimmalta anarkistilta: mikä sinun mielestäsi olisi anarkiaa tarinataloudessa?


”Tarinattomuus suhteessa anarkiaan voisi olla pohdintaa siitä, kenen tarinan mukaan elää. Kuka tarinoita hallitsee ja päättääkö itse oman tarinansa suunnasta vai ei?”


”Kirjoitan tällä hetkellä esseeteosta Kaltainen valmiste, joka pyörii juuri näiden kysymysten äärellä. Minkä kaltaisista valmisteista koettu todellisuutemme, yhteiskunnat tai omat ihmissuhteet koostuvat? Kuinka paljon otamme annettuna muiden tarinoita ja yhteiskunnallisia narratiiveja vaikka siitä, minkälaista on hyvä työ tai demokratia. Näitä pitäisi vahvasti kyseenalaistaa.”


”Meillähän täytyy kaikilla olla tietty tarina itsestämme ja yhteiskunnasta. Ilman tarinoita ei oikein voi elää, mutta pitää suhtautua kriittisesti siihen, minkä varaan oman elämänsä rakentaa. Onko tarina sen muotoinen, että voin sen allekirjoittaa – ja mistä se on tullut?”


”Esimerkiksi ihmissuhteiden kohdalla puhutaan tänä päivänä jo enemmän monenlaisista suhdemalleista, mutta silti ihmiset ottavat annettuna esimerkiksi monogaaminen ydinperhe -ajattelun: että sen täytyy olla jotakin mitä kaikki tavoittelevat, jonkinlainen elämän korkein saavutus. Eihän se välttämättä ole ollenkaan niin.”


”Kuka hyötyy siitä, minkälainen narratiivi sinulla on elämästäsi?”

Hetken hiljaisuus. Erittäin hyvä kysymys.


Suvi Auvinen on aina osannut ilmaista itseään vetoavasti. Jo 15-vuotiaana hän profetoi ihmisille ollessaan uskossa (Yle 22.2.2019). Tuolloinkin uskoon tulon taustalla vaikuttivat hänelle tärkeät, ajattomat inhimilliset arvot, toisista huolehtiminen ja globaali empatia.


Tätä nykyä Auvinen toimii kirjoittajan uransa ohessa radiotoimittajana sekä konsulttina viestintätoimisto Ellun Kanoissa, missä hän sparraa yrityksiä vastuullisuuskysymyksissä.


3. Mikä on paras neuvosi yrityksille, jotka haluavat saada viestinsä perille? Mistä tietää, kuinka rohkea kannattaa olla?


”Mikään ei ole maailmassa niin vaikeata kuin olla rehellinen. Se on myös se mitä kaikille suosittelen. Sekä yrityksille että ihmisille omassa elämässään. Peittelystä ja valehtelusta jää aina kiinni. Se voi tapahtua myöhemmin kuin ennemmin ja voi olla, että välissä ehditään takoa isoakin tulosta. Mutta sellainen ajattelu, että meillä on nyt tällainen vastuullisuusongelma mutta ei nyt nosteta sitä mitenkään framille – siitä jää aina kiinni.”


”Pitää kertoa rohkeasti myös omista heikkouksista. Paljon käytetty esimerkki on Oatly, joka on tehnyt vastuullisuusraporttejaan monta vuotta. Julkistuksen yhteydessä he ovat hyvien tulosten ohella sanoneet esimerkiksi, että hei, meillä meni tänä vuonna huonommin vastuullisuuden kanssa näiltä ja näiltä osin. Oikeastaan kukaan muu ei tee tuollaista. Vaatii paljon rohkeutta sanoa, ettemme ole täydellisiä. Mutta koska kukaan meistä ihmisistä ei ole täydellinen, niin kaikenlaisten säröjen näkeminen kiinnostaa.”


"Voimme eri tavalla sitoutua yritykseen tai sen tarinaan, kun tunnistamme samat säröt niin omassa elämässämme kuin tämän yrityksen tarinassa."

Tismalleen samasta syystä minäkin autan yrityksiä rakentamaan ja kertomaan omaa tarinaansa. Naarmut ja jännitteet kuuluvat tarinan perusolemukseen. Ja kun tunnustamme ja tunnistamme paitsi vahvuutemme myös keskeneräisyytemme, se on ihmisille arvokas samastumisen ja sitoutumisen paikka. Samalla yritys saa mahdollisuuden tehdä toimintatavoissaan ryhtiliikkeen nähdessään, mitä pitää tehdä ollakseen jatkossa parempi.


”Jos haluaa olla suunnannäyttäjä, siihen vaaditaan rohkeutta ja rohkeuteen vaaditaan avoimuutta. Rehellisyys on vaikeaa, mutta se on myös palkitsevaa. Koska totuus tulee aina ennemmin tai myöhemmin esiin, pääsee sentään narratiivia hallitsemaan kun itse sanelee sen, milloin ja miten tarinan kertoo.

148 views0 comments

©2020 by helmisaksala.com