Search
  • helmisaksala

Mistä on tehty ihmiset, jotka yhteisöjä ja organisaatioita rakentavat

Viimeksi kirjoitin siitä, miten tärkeää on tunnistaa olemassa olevat tarinat niin yhteisöissä kuin oman pään sisällä. Puhutaanko yrityksen toiminnan tarkoituksesta samalla tavalla eri puolilla taloa? Entä minä, voinko allekirjoittaa jutun, jota itsestäni olen viimeiset kaksikymmentä vuotta kertonut? Mihin se minua vie?

Kun kohde on linssin alla, saatetaan huomata, että tarina kaipaa pientä jalostamista: ymmärrettävää ja ajassa elävää uudelleensanoitusta, joka lisää hyvinvointia ja edistää asioita toivottuun suuntaan.


Tarinoiden tunnistaminen on eräänlaista metsästäjä-keräilijän työtä.

Yksilön kohdalla tämä voi tarkoittaa sellaisten sisäisten äänien ja uskomusten hoksaamista, jotka lähes huomaamatta ovat seisseet menestymisesi tiellä.

Yhteisöissä kohteena voivat olla vaikkapa yrityskulttuuria koskevat käsitykset ja sananparret. Pattitilanteesta voi saada vihiä, kun keskenään ristiriidassa olevat tarinat törmäilevät toisiinsa toimiston käytävillä, syntyy heimoutumista ja kulman takana kuiskuttelua, ja yhteinen linja on hukassa.

Silloin on hyvä miettiä, miten tähän on tultu, minne tehdään matkaa ja kuinka sinne päästään. Kysymys kuuluu:

Miksi yritys on olemassa?

Harvoin ollaan siinä tilanteessa, että vastaus on selvä paitsi kaikille talossa myös asiakkaille ja sidosryhmille.

Yrittäjät, johtajat ja tekijät, joiden kanssa olen tarinatyöskentelyä tehnyt, ovat yksi toisensa perään huokaisseet, ettei perusasioiden ääreen vain tule kiireen keskellä pysähdyttyä. Mutta kun viimein niin tehtiin, oli se antoisaa ja merkityksellistä.



Päteekö sama kysymyksenasettelu myös yksilökohtaisella tasolla?

Miksi teen mitä teen ja miksi teen sen juuri näin?

Pohtimisen arvoinen juttu. Saavathan tiimitkin paremmat eväät onnistumisiin kun ihmiset ovat kutakuinkin sujut itsensä kanssa.

Mainitsin alussa, että oma tarina on tärkeää tunnistaa, tiedostaa. Huomata se, että jokin tarina tätä (minun tai yritykseni) systeemiä pyörittää. Seuraava kysymys kuuluu:

Kuka tarinaasi kertoo?

Kertoja kuljettaa ja selittää tapahtumia, antaa niille merkityksiä sekä rohkaisee tai estelee kurkistamasta seuraavan kulman taakse.

Kuka kertoja oikeastaan on? Kenen äänellä se puhuu? Haluaako päähenkilö ylipäätään esiintyä tässä näytelmässä?

Olettaen, että koen todella olevani tarinani päähenkilö, saattaisin vaikkapa pohtia, voinko riittävässä määrin vaikuttaa itseäni koskeviin olosuhteisiin ja asioihin. Olenko motivoitunut toimimaan niissä rooleissa, joiden hatut päässäni nököttävät? Yhteisössä ihmisten omat tarinat vaikuttavat kaikkeen ja niillä on lupa tulla nähdyiksi.

Yksilökohtaiset tarinat on myös tärkeää saada juttelemaan keskenään. Sillä kuten joku jossain vastikään viisaasti sanoi:

Organisaatiot eivät kehity. Ihmiset kehittävät niitä.

Ja tarinat kehittävät ihmisiä.

Tarinan jalostamiseen on helppo tarttua ja keinoja on monia. Se ei välttämättä vaadi raskassoutuista strategiatyötä tai julkkiskonsulttien vetämää unelmakarttakurssia, vaikka sellaisiakin voi tietysti hyödyntää.

Kaikki alkaa keskustelusta, tarinoiden jakamisesta ja johtamisesta. Hyvänä apuvälineenä toimivat kynä ja paperi.

2 views

©2020 by helmisaksala.com