Search
  • helmisaksala

Ota paikkasi tarinoiden kakofoniassa

Elämme tarinataloudessa, näin sanotaan. Tarinoilla väritetään ikävystyttävät brändit ja myydään kuluttajille se mitä he eivät tarvitse. Siinä sivussa ujutetaan organisaation henkilöstöinfon sekaan parit mehevät kertomukset, koska toimarin puheista ei kukaan muuten mitään ymmärrä, vaikka eivät ne sekavat stooritkaan tuntuneet mihinkään asiayhteyteen kiinnittyvän, mutta onhan niitä kivempi kuunnella kuin tunnettuustutkimuksen tuloksia.

Kari Hotakaisen uutuusteos on ilmestynyt. Sen nimi on Tarina. Helsingin Sanomien artikkelin (HS 6.9.2020) mukaan ”tekijän tarkoitus on möyhiä tarinaa sanana ja käsitteenä – sekä räjäyttää se palasiksi”.

Hiljattain Jani Toivola puhui Radio Helsingissä siitä, miten tehokkaasti tarinat vaikuttavat häneen. Rehellistä puhetta.

Tarinatapausten listaa voisi jatkaa loputtomiin, tässä vain muutama nosto.

Tähänkö tarinoiden kakofoniaan minäkin kirjoittajana ja tarinoiden puolestapuhujana haluan liittyä? Enkös vastikään ole huudellut, että tarinalla erotut joukosta?

Olen. Ja haluan. Koska kakofoniassa soivat monenmoiset motiivit ja instrumentit.

Kun puhun tarinoista ja siitä, että yritysten ja ihmisten kannattaisi hyödyntää tarinankerrontaa viestinnässään, en tarkoita tarinoiden itsetarkoituksellista päälle liimaamista jokaiseen sopivaan rakoon. Pelkkä ajatus puistattaa. Sehän olisi mitä epäkunnioittavinta niin tuota toimijaa kuin maailman vaikuttavinta kommunikaation muotoa kohtaan.



Entä jos tarina on jo olemassa

Puhun tarinoista siksi, että jokaisella meistä on jo tarina. Yhdessä ainoassa yrityksessä tarinoita voi olla aimo liuta.

Se, onko johtoportaalla hajuakaan siitä, millaiset tarinat henkilöstön piirissä piirtävät kuvaa yrityksen toimintakulttuurista ja vaikuttavat siten konkreettisiin valintoihin tiimien sisällä, on kuitenkin tyystin eri asia. Asetelman voi myös kääntää toisin päin: allekirjoittaako tekijäporukka ne tarinat, joilla johto pyrkii vaikkapa maalailemaan työnantajamielikuvaa talon ulkopuolisille?

Ovatko tarinat tosia – tai itse asiassa – ovatko ne tarkoituksenmukaisia?

Elleivät organisaation sisäiset tarinat palvele yhteisiä tavoitteita, on syytä pysähtyä miettimään, mitä asialle voisi tehdä. Muuten kokoushuoneitten kattoon kerääntyy tummia pilviä, syntyy heimoutumista ja kuiskuttelua, epävirallisia ja keskenään ristiriidassa olevia toimintatapoja, mikä ennemmin syö energiaa kuin johdattaa optimaalisiin suorituksiin. Puhumattakaan siitä, mitä epäjohdonmukainen tarinankerronta tekee yrityksen ulkoiselle viestinnälle.

Kakofoniasta sinfoniaksi

Lopulta kyse on yksinkertaisista asioista. Ihmiset voi koota saman pöydän ääreen ja tarinat kerätä talteen. Erilaisista tarinoista voidaan ottaa opiksi ja jalostaa parhaita juttuja eteenpäin. Sen jälkeen vaaditaan hiukan yhteistä ponnistelua yhteisen ydintarinan hahmottamiseksi. Tärkeää on tähdätä katse kauas.

Näin siis siinä tapauksessa, että ollaan luomassa yritystarinaa, joka tukee paitsi organisaatiokulttuuria myös ulkoista viestintää. Tavoitteellisia tarinoitahan on joka lähtöön.

Ymmärrettävästi sanoitettu ja jaettu tarina voi merkitä vaikkapa strategian tuomista tarinan muotoon. Strategiatarinasta jokainen voi tunnistaa oman roolinsa tavoitteiden saavuttamiseksi. ”Minä olen vartija, pidän huolta kirstusta!” ”Minä olen puolustaja, vastaan siitä, että asiakas on tyytyväinen ja ymmärtää, miksi toimimme näin.” Fiktiivisten ainesten käyttäminen ei tietenkään ole pakollista, mutta voi olla avuksi. Tärkeintä on, että yhteinen suunta kirkastuu sekä näkemys siitä, miksi tehdään sitä ja juuri siten kuin tehdään.

Tarina tai tarinat ovat siis olemassa. Ne täytyy vain tunnistaa ja sanoittaa ajatuksella. Syntyy tarinoiden sinfoniaa.

Joskus on myös tarpeen uudistaa tarinaa ennen kuin sen potentiaali valjastetaan käyttöön. Siitä lisää ensi kerralla. Nyt kannustan pohtimaan, tiedätkö, millaiset tarinat sinua tai työyhteisöäsi pyörittävät. Kirjoitin aiheesta blogissani viime talvena.

10 views

©2020 by helmisaksala.com