Search
  • helmisaksala

Pinta on paljon muutakin – Kolme kysymystä Tero Ahoselle

”Vaikka lopputulos onkin vain pintaa, todellisuudessa se on paljon muutakin. Visuaaliset työt ja prosessit ovat syviä, moniulotteisia ja -kerroksisia.”


Muuramesta ponnistava Tero Ahonen on graafinen suunnittelija ja valokuvaaja, jonka nimeen törmää nykyisin vähän kaikkialla. Tero myös tekee vähän kaikkea: valokuvausta, logoja, verkkosivuja ja muita projekteja asiakkainaan nimekkäät luovan alan toimijat ja taiteilijat. Kuka ja mitä kaikkea oikein olet, Tero Ahonen?


”Koen olevani aika laajalla skaalalla visuaalinen tekijä, visualisti. Lisäksi minulla on

yksi määräävä toimintatapa: missä tahansa suunnittelutehtävässä luon tehtävästä ongelman, joka minun pitää ratkaista, vaikka ongelmaa ei näennäisesti olisi. Tämä on mielestäni toimiva keino. Mikä tahansa haaste vastaan tuleekin, luonne tai kokemus on muokannut minusta sellaisen, etten jää ihmettelemään vaan lähden nopeasti ratkaisemaan, miten mennään eteenpäin.”


Valitsin Teron suunnittelemaan Autiosaari-yritykseni ilmeen ja upouudet verkkosivut, koska ihastuin hänen särmikkääseen ja värikylläiseen visuaaliseen kieleensä. Alun perin tosin luulin Ahosen olevan yksinomaan valokuvaaja, joten yllätyin positiivisesti, kun sainkin samalta tiskiltä enemmän.


”Olen lapsesta asti tehnyt hirveästi kaikkea. En ole ikinä edes opiskellut mitään, olen peruskoulupohjalta liikkeellä. Kaikki perustuu tekemiseen. Nuorempana kun oli tilanne, että tähän tarvitaan valokuvia, niin ei minulle tullut mieleenkään ajatella, kukas ne valokuvat voisi ottaa, vaan mietin että mitä valokuvia otetaan, niin minä otan niitä kuvia.”


Vastikään Tero otti minunkin promokuvani studiollaan, kahdeksannen kerroksen tornihuoneistossa Ratakadulla, missä kuusi metriä korkean tilan ikkunat antavat Helsingin kattojen ylle. Kevätaurinko hehkui terävänä. Blogihaastattelun olimme sopineet seuraavalle päivälle.


Soitin Terolle ottaakseni alkajaisiksi selvää lausahduksesta, joka kuvaussessiossa oli jäänyt kutittelemaan mieltäni.



1 Tero, sanoit, että tykkäät randomista. Mitä sillä oikein tarkoitit?


”Ihanne on se, että asiat ovat todella hyvin suunniteltuja, moneen kertaan ja eri näkökulmista. Niitä on ehditty mutustella. Se on mahtavaa. Se on tavoite. Varsinkin silloin kun on isompi työryhmä, hyvät suunnitelmat ja turvallinen mieli ovat tosi tärkeitä, jotta kaikilla on selkeä kuva siitä mitä ollaan tekemässä. Jos ollaan tekemässä vaikkapa nyt kuvauksia, niin siinä hetkessä täytyy haastaa itseään hyvistä suunnitelmista huolimattakin. Suunnitelma siis luo mielentilaa, jossa on varaa, tilaa ja uskallusta tarttua myös randomeihin.”


Varsinaista tekemistä Tero kuvailee taiteiluna yhtäältä prosessien, toisaalta heittäytymisen ja vaaran tunteen välillä.


”Tutussa laatikossa voidaan olla vaikka ensimmäiset kaksi tuntia ja sitten hypätään ihan eri laatikkoon. Kun hyppään johonkin aivan tuntemattomaan, tulee hyvää. Sekin tässä monialaisuudessa on kiehtovaa, että pysyy inspiroituneena ja motivoituneena kun aina on erilaisia uusia alueita. Formaateista viis,”


”teen millä tahansa tekniikalla, mikä palvelee tarinaa tai ideaa.”

2 Mistä lähdet liikkeelle, kun aloitat uuden visuaalisen suunnittelutyön? Onko sinulla rutiineja tai metodeja joita käytät?


”Kaikki lähtee sisällöstä ja tavoitteesta, jotka eivät välttämättä ole minun antamiani. Jos kyse on vaikka levynkansista, teen sille musiikille kuvitusta. En toteuta mitään omaa ambitiota ainakaan lähtökohtaisesti. Kuvitan musiikkia ja minulle on todella tärkeää, mille se saundaa. Kuuntelen mielelläni mitä tahansa alkuvaiheen demoja tai että minulle lauletaan biisejä, jotta pääsen siihen maailmaan. Työni ja tehtäväni on palvella sitä.”


”Jos toimeksiantona on vaikka logo, alan mutustella, mitä merkityksiä taustalla on. Brändiuudistuksessa ja isommissa projekteissa intuitiiviset asiat ovat tärkeitä: mikä tässä tapauksessa voisi tuntua mielenkiintoiselta – tässä ajassa ja vielä vaikka verrattuna kilpailijoihin tai muuhun vastaavaan?”


Kulunut vuosi on tuonut Teron suunnittelutyöhön haasteita, kun virikkeitä ja heijastuspintoja on ympärillä vähemmän.


”Ajattelen aina, että haluan mennä ja olla hitosti joka paikassa, koska minun täytyy ymmärtää ainakin sitä maailmaa, mihin työni liittyvät ja missä lopputulos näyttäytyy. Missä maailmassa ne ihmiset pyörivät, jotka näkevät tekemiäni lopputuloksia? Enkä tarkoita että ymmärtäisin, mutta täytyy yrittää ymmärtää. Sellaista inspiraatiota ei ole nyt tullut.”


Elävän elämän lisäksi Teron innostuksen lähteet kumpuavat eri taiteen aloilta, erityisesti musiikista ja elokuvista. Tai aivan odottamattomaltakin suunnalta.


”Haluan tulla yllätetyksi. Se inspiroi.”

”Konkreettisesti saatan aloittaa käsikirjoittamalla, mitä ollaan tekemässä. On paljon eri tapoja: kynä ja paperia. Apple-kynä ja iPad. Oman valokuva-arkiston läpikäyminen. Kun vaan alkaa, siitä se lähtee johdattamaan. Vaikka jotain asiaa olisi tehnyt esimerkiksi kolme tuntia eikä vieläkään mitään ole tullut, niin silti kun tekee sen neljännenkin tunnin, alkaakin tulla. Se on hämmästyttävä juttu ja tosi tärkeä itsekin muistaa, että niin se vaan on.”


Omaan silmääni ajalliset kerrostumat ja eri taiteenlajien väliset vihjeet näkyvät Teron kädenjäljessä selvästi. Autiosaarenkin visuaalinen identiteetti on vähän kuin elokuvajuliste tai kansikuva 1950-luvulla julkaistusta kirjasta.


Autiosaaren rantavesiin uppoutumisesta huolimatta tai sen seurauksena Tero ei ollut varautunut kolmanteen kysymykseeni.


3 Mitä ottaisit mukaasi autiolle saarelle? Minkä työkalun, ominaisuuden tai kyvyn, millaiset eväät?


Puhelimen toisessa päässä on hiljaista. Tero pyytää miettimisaikaa kulkeakseen hetken ”kehää kuin Roope Ankka”. Sitten hän vastaa:


”Ottaisin mukaan autiolle saarelle sellaisen rauhan, että huolimatta siitä pääsenkö sieltä koskaan pois vai jäänkö aina sinne, pystyn toteuttamaan asioita ilman minkäänlaista ulkopuolista painetta. Tämä ei välttämättä edes ole tavoiteltavaa, mutta jotenkin haluaisin päästä kokemaan sellaisen tilanteen, etten ole kenellekään mitään velkaa, enkä edes tiedä, tuleeko kukaan näkemään sitä, mitä siellä teenkään.”


”Se syntyisi puhtaasti rauhasta. Ainoastaan tekemisen halusta.”

”Tällainen muistuttaa nuoruuden tekemisiä, enkä tarkoita että haikailisin sellaisen perään, mutta vähintäänkin ihmiskokeena se olisi mielenkiintoista.”


”Mikään ei synny tyhjiöstä. Sellaista ei ole olemassakaan. Kaikki tekeminen pohjautuu kokemuksiimme, mutta jos minä nyt joutuisin tai pääsisin autiolle saarelle, minulla olisi jo omat kokemukset mukanani. Negatiivisessakin mielessä kaikessa on aina ulkopuolinen paine tai aikataulu. Toisaalta ne oikeasti ovatkin sitä polttoainetta, jota ilman ei mitään tapahtuisi.”


Kiitän Teroa juttutuokiosta ja palaan lopuksi miettimään hänen ajatuksiaan tekemisen moninaisuudesta. Myös omalla kohdallani olen useasti pohtinut ja erityisesti yrittäjänä todennut mitä erilaisimpien osaamisalueiden täydentävän toisiaan. Tero on samoilla linjoilla.


”Aidosti koen, että mitä moniosaajampi olen ja mitä laajemmalla skaalalla ymmärrän kaikkea mitä ympärilläni tapahtuu, sitä paremmin pystyn tekemään sen yhden osa-alueen. Joku toinen ihminen saattaa ajatella, että täytyy keskittyä vain yhteen osa-alueeseen ja koko elämä käyttää sen timantoimiseen. Ymmärrän hyvin tämänkin ajatuksen, mutta itse en ajattele niin ja toimin juuri päinvastoin. Kaikki perustuu intohimoon: intohimoon kaikkeen tähän.”


Autiosaaren sivut, design Tero Ahonen: www.autiosaari.com

38 views0 comments