Search
  • helmisaksala

Se 95 prosentin potentiaali

Kuulin tällä viikolla, että ihminen käyttää noin viittä prosenttia potentiaalistaan.


Istuin NLP Practitioner -koulutuksessa Espoon Puolarmaarissa. Ulkona aurinko sulatti lunta jota kohta satoi lisää.


Olen kyllä törmännyt väitteeseen aiemminkin mutta voiko se olla tosi? Mihin luku perustuu? Enemmän kysymyksiä kuin helppoja vastauksia, ja senkin uhalla: miksi kukaan haluaisi elää vain viidellä prosentilla?


Palataan NLP:hen – pelkkä kirjainyhdistelmä ei ensi kuulemalta kerro kovin paljoa. Suomen NLP-yhdistys kertoo nettisivuillaan: ”NLP eli neurolingvistinen ohjelmointi on ajattelutapa ja toimintamalli, joka auttaa ihmisiä kehittämään osaamistaan ja käyttämään sitä eri tilanteissa parhaalla mahdollisella tavalla.” Kuulostaa hyvältä.


Kouluttajamme, Oivaltamaan Oy:n Jaana Hautala täydentää, että menetelmä on paitsi ajattelutaitoja kehittävää myös käytännönläheistä ja toiminnallista. NLP:n on määrä auttaa aktivoimaan ihmisen potentiaalia, parantamaan vuorovaikutustaitoja, lisäämään luovuutta ja menestymään elämässä.


Ei mitään vähäisiä lupauksia! Ne saivat minutkin iloisesti koukkuun ja hakeutumaan kurssille.


Mutta että vaivaiset viisi prosenttia. Mitä se 95 sitten on?


Kolmen päivän NLP-kouluviisaana veikkaan, että jotakin sellaista kuin intuitiota, sisäistä ja kehollista tietämistä, läsnäolon taitoja, joustavaa suhtautumista ”tietoon” ja työkaluja mielen rakenteisiin.


Hörhöilyä, sanoisi moni.


Näinköhän itsekin olen useasti tullut lakaisseeksi potentiaalini maton alle ja hokenut mielessäni: parempi niin, pysytään siinä mikä on tuttua.


Ja onhan se vähän pelottavaa. Miten suhtautua ajatukseen, että mielen sisällä aukeaa paikkoja, joiden toimintamekanismit ovat toistaiseksi tai osin mysteeri ja emme – vielä – osaa niitä käsitellä? Jos saammekin tuosta kokemusmaailmasta pilkahduksen yritämme kiireesti selittää sitä. Vaikka eihän kaikkea voi selittää. Vai voiko? Pitääkö edes? Selittämisen tarve on itsellänikin ollut vahva.


Tiedän, ettei kokemus sanana kerro oikeastaan mitään; se on suunnilleen yhtä kuvaava kuin sana sana. Tänä päivänä sitä saattaa myös olla allerginen sellaisille käsitteille kuin läsnäolo, kokemus tai oivallus. (Juu, mekin keskustelimme koulutuksessa muun muassa siitä, voiko sanaa voimaannuttava käyttää ilman että tulee vähän huono olo! Enemmistö päätti, että sanan käyttö sallitaan.) Ajattelenkin, että tällaiset isot ja vähän höttöiset sanat tulee kääntää teoiksi. Muuten ne jäävät tyhjiksi.


Kurssilla konkreettista tekemistä ja kokemista oli tarjolla. Harjoittelimme kokemusten ja tuntemusten editointia. Alkuun kevyiden aiheiden kautta mutta heti käytännöllisin harjoituksin.


Miten yksinkertaisten mielikuvaharjoitusten avulla oma sisäinen kokemus muuttuikin! Ja sehän tuntuu samalta kuin tuo asia oikeasti muuttuisi.


Ei aivan vaatimaton juttu.



Käytännössä mitä koin tapahtuvan oli se, että asia joka tähän asti on tuntunut joltakin (tai se ei ole tietoisesti tuntunut miltään; tai se on tuntunut joltakin mikä vain on siten kuin on eikä minulla ole siihen vaikutusvaltaa) muuttuukin harjoituksen avulla toisenlaiseksi. Koska valitsen niin. Ja niin oma kokemukseni asiasta muuttuu. Maailmani muuttuu! Siinä hetkessä. Pienestä tulee iso tai pyöreästä kolmio.


Vähän niin kuin kääntäisi maalauksen seinällä toiseen asentoon: näinhän sen on aina kuulunut olla. Tai näin kuvaa voi myös katsella.


Potentiaalin vapautumisen ajatus saattaa itää juuri tässä.


Jää nähtäväksi minne tässä vielä päädytään, mutta juuri nyt tuntuu, että NLP:ssä on vakavasti otettavan hurahtamisen mahdollisuus.

0 views

©2020 by helmisaksala.com